Miksi juuri kanit?

No.. Myönnän että joskus on päiviä kun mietin tätä itsekin. Aina ei ole arki kovin ruusuista

näiden elikoiden kanssa. Kanit kuitenkin antaa enemmän kuin ottaa, siitä olen varma.

Näissä kuvissa Pöpö on meillä ekoja päiviä. Tästä se kaikki alkoi.. Olin juuri muuttanut

omilleni ja äitini kysyi, että kun Janin kanssa ollaan niin tykätty ajatuksesta hankkia pupuja,

niin nyt hänen tutullaan olis kaksi vailla kotia. Järki minulla sanoi vastaan; olinhan vasta muuttanut

omilleni, miten muka voisin samaan syssyyn ottaa kaksi kania. (Tästä tuli blogiinkin kuvaus,

elämisen opettelua eläinten kanssa, olenhan vasta itsekin oman itsenäisen elämäni alkutaipaleella,

eläimen pitämässä seuraa.) Sain pari kuvaa sähköpostiin Veerasta ja Pöpöstä, ja olin myyty. Pienet

mustat söpöläiset erotti vain Pöpön tassu- ja nenäpilkuista. Tällöinhän Pöpö oli "uros" mutta

kastrointireissulla todettiin sen olevan naaras.. Niillä rahoilla ostettiin sitten siskoksille 2 kerroksinen

häkki. Tytöt tulivat heti hyvin toimeen keskenään. Päätinkin heti, että näitä kahta ei enää eroteta.

Kuva (c) Jenna Laakso

Veera ulkoilemassa

Kanit vei vaan mennessään, ensin tein pitkään ja hartaasti tuttavuutta näitten ihmistä arastelevien

pupujussien kanssa, ja ei kauaa mennytkään kun olin ensimmäisissä estekisoissa mukana. Ei me

hyvin menestytty mutta sain kuitenkin heti kavereita ja innostuin harrastuksesta. PetExpossa 2012

ehkä hetken mielijohteesta (mietin yön yli asiaa) meille kotiutuikin Vimpula. Sen jälkeen kesällä

Puolukka, ja sitä oltiinkin odotettu pitkään ja hartaasti.. Eivät tulleet toimeen keskenään joten

syksyllä meille kotiutui myös ensimmäinen puhdasrotuinen kanini, Käpy-Esco. Kaneja hankin paljon

lyhyessä ajassa mutta sitä en kadu edelleenkään.

Puolukka pienenä vauvana

Vimpula söpöliini, meillä ensimmäisiä päiviä

Sen vaan tietää kun joku kolahtaa, ja minulle se asia on kanit. Vaikea sitä on sanoin kuvailla
mutta varmasti kaikki lukijat joilla on omiakin kaneja, tietää tunteen jota tarkoitan. Ne sopivat
minulle täydellisesti, "kuin nenä päähän".

Moni luulee että kani on tylsä eläin, ja niinhän se varmasti onkin jos ei kiinnosta perehtyä niiden 

elämään, elekieleen, tapoihin, kaikkeen niissä. Siinä missä joku näkee kuvassa häntää nuuhkivan

pupun, niin minulla tuntuu sydämessä lämmin läikähdys kun näen Vimpulan ihanat nappisilmät,

pehmeän ja pörröisen hännän, isot hörökorvat, pehmoiset punaiset niskavillat.. Ja tulee heti

sellainen tunne että nyt haen tuon ihanan, täydellisen pupun parvekkeelta syliin, paijattavaksi. 

Unohdin kokonaan mainita ne huonot puolet! Sotkua, tuhoja, sotkua, lisää tuhoja.. Kanin pito

ei aina ole niin yksinkertaista, ja meilläkin on jouduttu tekemään mitä ihmeellisimpiä viritelmiä

kodin suojaamiseksi ja kanien turvallisuuden takaamiseksi. Nämä viritelmät eivät tietenkään ole 

mitään kauniita sisustuselementtejä, joten jos aiot pitää kania sisällä niin varaudu siihen että kotisi

ei välttämättä tule olemaan kuin sisustuslehden kannesta, vaikka niin tahtoisitkin.

Meillä ollaan todettu korvaamattomiksi mm. tiiliskivet, ilmastointiteippi, nippusiteet, komposti-

aidat ja pyykkipojat. Myös erilaisia resuisia pyyhkeitä uhrataan kaneille..

Ja sitä sontaa pitää myös lapata, varsinkin kun on kaneja hiukan enemmän kuten meillä on.

Siivoan kanien tilat kerran-kaksi viikossa ja silloin on jo todella sotkuista. Kaikki kanit ei ole

lainkaan siistejä, kuten meillä Veera, Pöpö ja Vimpula edustavat tätä leiriä.

Onnettomuuksilta ja sairasteluilta ei olla meilläkään vältytty, Vimpulan hammasrikko oli ensimmäinen
ja sen jälkeen Veeran hilsepunkki. Escon silmätulehdus, viimeisimpänä outo korvan ravistelu, joka
onneksi loppui hyvin lyhyeen. On hankala löytää eläinlääkäriä joka kaneista oikeasti tietää jotain, ja
kanin ell käynnit maksaa ihan yhtälailla kuin koirienkin. Kaneille ei anneta vakuutuksiakaan, joten kaikki
pitää maksaa omasta pussista.

Eli kyllä niistä on paljon päänvaivaakin!

Laumassa eletään tyytyväisenä ja nämä kanit eivät huomiota kaipaa.
Paijaukset otetaan silti ilomielin vastaan.

Ihmistä kohtaan kani on usein utelias ja varsin hellyttävää katseltavaa.

Kani on siitä kätevä eläin, että se ei vaadi ihmisen seuraa mutta usein silti arvostaa sitä. Jos on
kiireinen päivä/viikko niin kani on joka tapauksessa tyytyväinen, kun rutiinit pysyy samana ja ruoka
tulee naaman eteen.

Kasvatuksen kannalta kani on myös kätevä - kanin kun voi syödäkin, turkin voi myös hyödyntää.. Kuollut kani ei kärsi, ja mikäli tämän ajatusmallin omaksuu niin ei tarvitse pohtia mistä kaikille kodit. Kani on hyötyeläin ja se on hieno asia. Kuinkas moni koirakasvattaja voi itse taata hyvän lopun
kaikille käteen jääville kasvateilleen, muuten kuin eläinlääkärin kautta.. Ja vielä itse hyötyä siitä.

Kanin kanssa voi myös harrastaa ja se on osasyy miksi näistä eläimistä pidän. Harrastaminen

ei tietenkään ole verrattavissa esim. koiran kanssa harrastamiseen, mutta minunlaiselle ihmiselle

on vaihtoehtoja tarpeeksi. Näyttelyt (ulkomuoto ja pet), estehyppy, ja kotona temppuilu. Myös

kaniagility on kiva vaihtoehto, vaikkakin tätä aika vähän suomessa harrastetaan.

Näyttelyt ei ole ehkä niin minun juttu - vaikka tykkäänkin käyttää kanejani pet-luokissa ainakin

estekisojen yhteydessä. Veeran pet-menestys löi minut ällikällä ja olen hyväkuntoisesta veteraanistani

todella ylpeä. Pet-luokassa ehkä enemmän iskee se, että arvostellaan kanin fyysistä kuntoa. Tämä

on suoraan yhteydessä omistajaan ja omistajan tapaan hoitaa sekä ruokkia kania. Huonosti hoidettu ja

ruokittu kani ei paljon niitä mainetta ja kunniaa näyttelyssä. Kun taas ulkomuotoluokassa vedetään

loistopisteet vaikka kani olisi selvästi esimerkiksi laihdutettu näyttelyä varten. En väheksy ulkomuoto-

luokkia, ja itsekin olen sitä kokeillut, mutta osasyy mielipiteeseeni voi varmasti olla se että kaneja

en ole itse jalostanut joten en ehkä ymmärrä mikä se tunne on, kun oma kasvatti on ulkomuodollisesti

kaunis ja rodunomainen. Epärehellistä peliä siellä silti harrastetaan välillä, ja tämä on vienyt intoni

ulkomuotoluokista myös osittain.

Veera sai Pet-luokasta huikeat 95 pistettä!

Kanien hyvät ja huonot puolet:

+ helppohoitoinen

+ ilahduttavaa katseltavaa ja seurailtavaa

+ ei sido liikaa, voi jättää yksinkin vähäksi aikaa

+ arvostaa rutiineita ja yksinkertaisia asioita

+ söpöys, tietenkin!

+ mukavaa seuraa etenkin omistajalle joka pitää rauhallisuudesta, eikä ole koko ajan menossa

+ hyötyeläin
+ harrastaminen mahdollista

- sotku
- miellyttämishalua ei löydy juuri ollenkaan
- äkilliset, arvaamattomat kuolemat ja sairastelut
- ei omistajalle joka haluaa olla jatkuvasti menossa lemmikin kanssa

Tässä vähän mietteitä ja pohdintojani, miksi minä olen valinnut lemmikeikseni juuri kanit.