Mutta hyviin uutisiin: sain tuon pojan tyttöjen kanssa samaan laumaan! Tuolla ne kaikki kolme makoilee nyt, tiiviissä mytyssä, jalat levällään. Kyllä tossa sydän sulaa <3 Eilen illalla kun siis lähdin kotoa, jätin kaikki kanit samaan tilaan, kun oli ne kuitenkin jo syöneet yhdessä, ja ei tytöt enää sitä poikaa vihanneet, vähän vaan välttelivät mut olivat selvästi siitä kiinnostuneita.
Lopputulos: tänään kotiin tullessa, kaikki olivat vähän erillään, mutta kun laitoin sellasta kuivattua yrttisekotusta kuppiin niin kaikki tuli sinne syömään yhdessä, kovasti nuuskivat toisiaan, ja sen jälkeen nuo on ollut erottamattomat. :) Ja toi poikakin, joka siis oli kastroitu sen takia että nylkytti vissiin kaikkea joka liikkuu, niin ei enää näytä elettäkään astumiseen. Enemmänkin on Pöpö joka alistaa Veeraa välillä, toi poika vaan nuuhkasee toista vähän pyllystä ja jättää sitten rauhaan. Ehkä on tajunnut ettei astumisesta ole hyötyä.. :D Voi että, miten tällasesta asiasta voi tulla näinkin hyvä mieli, pakahdun onnesta. :))
Välillä tuo poika saa näköjään pieniä "koskiskelukohtauksia", vähän juoksee tyttöjen perässä ja kurnuttaa, mutta muuten on oikein kiltisti. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti